DORIKSEN TARINA 30.9.2003

Olen töissä Agrimarketissa, jonne eräs mies tuli ostoksille. Puhe kääntyi koiriin ja kyseinen herra kertoi omistavansa oldeja, joista en luonnollisestikaan ollut aiemmin kuullut. Mentiin sitten pihalle katsomaan autossa olevia koiria. Ensimmäinen näky oli hämmentävä, kun paksu ja pirteä Tankki tuli luvan kanssa autosta ulos, sen jälkeen Meku ja Donna. Bruce istuskeli auton etupenkillä. En koskaan ollut nähnyt niin vahvoja, iloisia, ystävällisiä ja reippaita koiria.

Kotona kerroin vaimolle ja lapsille tapaamisestamme. Kasvattajan antamat Olde-tietopaketit ja puhelinnumero kädessä meni sitten pari kuukautta. Rohkaisin mieleni ja soitin sitten Olderanchille, jossa toivottivat meidät tervetulleiksi tutustumaan uuteen rotuun. Meillä ei ollut tarkoitus ostaa koiraa, käydä vain katsomassa koiria. Lapset ja vaimoni ihastuivat myös eloisiin ja ystävällisiin koiriin. Vaimoni ja toinen tytöistäni ei kyllä aluksi erityisemmin tykännyt koirien tervehtimistavasta; olkapäästä kiinni ja lukuisia märkiä suukkoja. Pääsin ensimmäisellä kerralla kokeilemaan koirien kykyjä ja voimia suojahihan kanssa. Mahtava tunne, kun lähes 40-kiloinen Tankki hyppäsi hihaan kiinni ja puri tiukasti kiinni. Sitten oli Mekun ja Donnan vuoro. Vanhana vartijana ja maalimiehenä (Schäfereille) yllätyin sitkeästä purusta. Rakkaus Oldeihin oli syttynyt.

Keväällä 2003 oli sitten Olderanchilla onnellinen perhetapahtuma. Donna ja Bruce saivat pentueen, josta meille sitten valikoitui pieni reipas ”Kippura”. Kasvattaja kertoi Donnan ja Brucen olevan luonteeltaan sellaisia, että pennut toimisivat samalla tavalla toisen koiran kohdatessaan. Kumpikaan vanhemmista ei aloita tappelua toisen koiran kanssa, vaan toisen koiran on ensin purtava ja sitten tappelu on valmis. Kippurasta tuli 5-henkisen perheeni valloittava Olderanch Doris, nimi päätettiin, koska ei mainiolle ja kauniille pennulle voinut muuta nimeä antaa. Doris oli 7 viikkoa vanha tullessaan meille. Se oli totutettu kynnenleikkuuseen ja se osasi juustonpalasta istua, sekä tehdä tarpeensa paperille.

Kotimatklla kennelistä istuin auton pelkääjänpaikalla pieni tuhiseva ja kiipeilevä ja lievästi ensimmäisestä automatkasta ja vatsanpuristelusta pahoinvoiva koira sylissäni. Rakentamamme pesä keittiössä riitti Dorikselle kahdeksi päiväksi. Ensimmäisen yön Doris nukkui vieressäni keittiön lattialla toisen yritin nukkua eteisessä koira aidan takana keittiön puolella. Koiranpentu oli surkeana ja puri minua sormesta, kun joutui olemaan aidan toisella puolella. Otettuani portin pois nukkui koira rauhassa siinä missä juuri oli valittanut. Kolmannen yön sain nukkua sohvalla ja neljännen omassa sängyssä. Doris valitsi olohuoneen makuupaikakseen. Kotiutuminen sujui nopeasti ja Doris osoitti heti olevansa hyvä pentu. Sisäsiistiksi Doris opetettiin heti rokotusten jälkeen 3:n kk:n iässä. Tähän kului vain 2 päivää.

Doris on nyt hieman yli 7 kk vanha ja painaa noin 27 kg, korkeutta noin 45 cm. Olemme harjoitelleet suojelun alkeita; etsimistä, pakenevan kiinniottoa ja hyökkääjän kohtaamista, kaikkea leikin tasolla tietenkin ja kaikki on mennyt kuin vanhalta tekijältä. Harjoittelussa on ollut mukana koko perhe. Kesämökillä koiramme osallistui kaikkiin perheen askareisiin, veneen köydenvetoon, pressujen levittelemiseen ja kuoppien kaivuuseen. Dorista on lähes mahdotonta estää tekemästä samoja töitä, kuin isäntäväki. Doris on mitä ilmeisin työkoira.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ja toisiin eläimiin

Doris pehmittää kaikki leveällä hymyllään ja avoimuudellaan. Ainoastaan illalla pimeästä ilmestynyt romaaninainen leveine hameineen on aiheuttanut selkäkarvojen ylösnousun. Doris ei hypi vieraita vasten vaan kieppuu innoissaan jaloissa ja kellahtaa välillä kyljelleen. Vahtimistaipumuksista on tullut merkkejä kun perheeni nuorin 9-vuotias Teija käyttää Dorista ulkona. Koira valpastuu ja menee Teijan eteen ja ryhdistäytyy suojellakseen mikäli vastaantulija tekisi jotain yllättävää. Olemme antaneet Doriksen tutustua pennusta lähtien ihmisiin ja toisiin koiriin, sekä lehmiin ja hevosiin. Doris on ollut varovainen, muttei ole pelännyt suuria eläimiä. Se jopa yritti haastaa suomenhevosta leikkiin.

Odottamaton luonnetesti

Eräänä lauantaina olimme vaimoni kanssa tulossa Doriksen kanssa lenkiltä ja omakotitalon pihalta tuli kookas dalmatiankoira-uros hampaat irvessä ja muristen aivan Doriksen kuonon eteen. Doris oli kytkettynä hihnaan ja ei hievahtanutkaan, ei murissut tai perääntynyt, seisoi vain ja seurasi tilannetta. Dalmatialainen rauhoittui ja kohta koirat leikkivät dalmatialaisen omistajan nurmikolla. 35-kiloinen uusi kaveri oli muutaman kerran kyljellään Doriksen käsittelyssä. Kokoerosta huolimatta painiminen oli tasaväkistä. Koiramme oli toiminut juuri sillä tavalla, kuin kasvattaja oli sen kertonut toimivan. Tämä on mitä oivallisin esimerkki onnistuneesta jalostuksesta, vanha englannin bulldoggi toimii juuri siten, kuin sen oletetaan toimivan.

Mielipiteeni oldeista

Jos haluaa uskollisen, seurallisen, voimakkaan, pelottoman ja erityisen miellyttävän koiran kannattaa hankkia aito Olde. Olemme Nastolassa tavanneet englanninbulldogeja (3vuotiaita uroksia). Doris on pöllyttänyt niitä minkä ehtii, kun englantilaiset jo läähättävät lisää Olde vauhtia ja leikitellen juoksee karkuun. Välillä voimat eivät riitä (6 kk) ja on mentävä selälleen, mutta Doris hengittää vapaammin ja ei hengästy yhtä nopeasti, kuin hengitysvaikeuksiset englannin bulldogit, jotka joutuvat välillä ottamaan aikalisää.

Lapsiperheeseen vanhaenglanninbulldoggi sopii erityisen hyvin, kunhan se kasvatetaan tavoille lempeän ankaralla kädellä. Rakkautta ja rajoja, kuten ihmislapsenkin kanssa. Olemme erittäin tyytyväisiä koiraamme ja ehkä joskus tulee perheeseemme toinenkin saman rotuinen koira.

T.R.
Nastola