WILMAN TARINA 10.11.2003

Wilman tarina voisi olla täysin erilainen, ellemme olisi päättäneet käväistä
katsomassa Olderanchin tiluksia ja samalla uutta pentuetta pääsiäisenä 2003. Kuten usein käy, suloiset pennut veivät sydämen ja arpa oli heitetty. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan voida puhua hetken mielijohteesta, sillä suunnitelmat toisen bulldogin tuomisesta perheeseen olivat itäneet jo jonkin aikaa ja tähtäimessä oli tällä kertaa juuri vanhaenglanninbulldoggi.

Perheeseemme kuului jo ennestään puolisoni Marin lisäksi kaksi- ja neljävuotiaat tyttäret Amanda ja Ida, amerikanbulldoggi Bono ja rotikka nimeltänsä Ronja.Olemme tutustuneet koirarotuun Sathy-tapaamisissa ja jo alusta alkaen Suomen ensimmäinen vanhaenglanninbulldoggi Tankki on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Olden ulkomuoto muistuttaa mielestäni lähinnä sarjakuvien isopäisiä pahiskoiria, mutta luonne on jotain aivan muuta. Olde on rauhallinen ja ystävällinen, mutta tarvittaessa valmis toimintaan sellaisella asenteella, että vastaavaa ei aivan joka rodusta löydy.

Vierailumme Olderanchilla johti siis siihen, että vielä saman päivän iltana meillä oli uusi ruttukuonoinen hivenen nyrpeältä näyttävä, mutta erittäin reipas perheenjäsen luonamme. Bono otti pikkuisen heti ystäväkseen ja pikkuhiljaa myös Ronja oppi hyväksymään tuon kummalta haisevan otuksen osaksi perhettämme. Wilma oli jo alusta alkaen koira, joka ei ihmeemmin hätkähdä mitään eikä ketään, sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan kävi alta aikayksikön, paikat tutkittiin pikaisesti ja kohta saikin Bono jo tuta Wilman naskalihampaat kintereissään. tapa jota Wilma harrastaa yhä edelleen.Tärkeimpiä vaatimuksiamme koiralta on toimeentulo pienten lasten parissa.

Olen täysin vakuuttunut, että bulldoggia parempaa ystävää lapsillemme ei olekaan, Bono on todistanut sen jo aikaisemmin ja Wilma on entisestään vahvistanut käsitystäni. Viikonloppuisin pitempään nukkuessa tavallinen näky on, että lapset ovat heränneet aikaisemmin ja ryömineet Bonon tai Wilman kainaloon (tai päälle) nukkumaan. Wilma tuntuu suorastaan hakeutuvan lastemme seuraan ja käyttäytyy heidän kanssaan pentuiän huomioon ottaen kunnioitettavalla rauhallisuudella ja varovaisuudella.Wilma on aito bulldoggi, itsetietoinen, ítsepäinen, mutta samalla myös nopeasti oppiva ja miellyttämisen haluinen isäntäänsä kohtaan.

Jo nyt kahdeksan kuukauden ikäisenä Wilma on ottanut koiraperheen matriarkan roolin, jos Wilmalla on luu, on Bonon tai Ronjan turha havitella sitä itselleen. Ja muutenkin isommat kaihtavat yhteenottoa pikku paholaisen kanssa, sen verran luonnetta Wilmasta löytyy. Toisaalta taas Wilma oppi erittäin nopeasti sen, että perheen ihmisjäsenille ei luusta, eikä mistään muustakaan asiasta isotella.Kaiken kaikkiaan päätös Wilman ottamisesta osaksi perhettämme oli loppujen lopuksi melko nopea, mutta katua sitä ei ole tarvinnut hetkeäkään. Wilma omaa kaikki bulldogin hyvät puolet, jotka Bonosta olimme jo oppineet tuntemaan. Lisäksi saimme hivenen lisää rauhallisuutta ja luonnetta. Bono ja Ronja osaavat kyllä vahtia tarpeen tullen, mutta Wilma taitaa tehdä sen tulevaisuudessa vielä pätevämmin.

-A.